Mä oon nyt asunut kohta 3kk omillaan ja hyvinhän tää on lähtenyt rullaamaan. En ois kyllä uskonu, että muutan näinkin extemporesti. Mutta en kyllä kadu, vaikka onhan yksin asuminen osittain hieman yksinäistäkin. Onneks oon itsekseen viihtyvää tyyppiä - vaikka sanotaankin, että myös ne jotka viihtyy itsekseen, ovat parhaimmillaan ja onnellisimmillaan muiden ihmisten seurassa. Ja onhan se totta, sosiaalisimpiin kanssaeläjiin nähden huomaa vain sen, että sitä omaa rauhaa tarvitsee tasapainottamaan ihmisten kanssa olemista. Siihen tämä oma koti on kyllä ihan hyvä.
Viimeisimmät kuukaudet on menneet mietiskellen elämää, niin mennyttä kuin tulevaakin. Olen ollut lapsenvahtina useampaan otteeseen, käynyt syömässä ystävien kanssa, ollut vaan ja tehnyt vähän sitäsuntätä. Tai sitten ollut vaan tekemättä yhtään mitään. Pikkuhiljaa oon kuitenkin alkanut petraamaan elämäntapojen kanssa, lukemaan enemmän vahteeksi ja suunnitelmissa on nyt kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttaminen. Palanen kerrallaan.
Käväsin myös Porissa jälleen jokin aika sitten ihanan muikkelin luona. Harmittaa kyllä, että välimatkaa on ton verran ni ei pysty kauheen usein näkemään. On kuitenkin ihanaa, että oon tutustunut tommosee hupsuun ja samankaltasee ihmisee ku minä. Vaikka tunnetaanhan me jo monen vuoden takaa, mutta tuntuu et taas ollaan vähän lähennytty pitkähkön näkemistauon jälkeen. Tämmösii ystävii ei oo koskaan liikaa. Olkaa ilosia omista ystävyyssuhteistanne, ne on tärkeitä. :3 Tää netti ja puhelimet onneks mahdollistaa sen ettei putoo kärryiltä toisen elämästä niin helposti, vaikka välimatkaa oiskin useempi 100 kilometriä.
